Vauvan hoito

Vastasyntyneen ja vauvan hoito

Vauvan hyvä hoito on tärkeää hänen terveytensä, päivittäisen mukavuutensa ja käyttäytymisensä kannalta. Iho on yksi vastasyntyneen ensimmäisistä kosketuspinnoista ympäröivään maailmaan, ja sen ulkonäkö ja kunto voivat kertoa hyödyllisiä asioita lapsen terveydestä.

Vastasyntyneen ja vauvan hoito
Artikkelin sisältö

Herkkä iho tarvitsee erityistä huolenpitoa

Vastasyntyneen elimistö on vielä kehittymätön, mikä näkyy erityisesti ihon ominaisuuksissa. Iho on useita kertoja ohuempi kuin aikuisen iho, eivätkä talirauhaset ole vielä täysin kehittyneet tai tuota riittävästi rasvaa. Myös ihon suojamuuria ylläpitävä keratiinikerros on vielä puutteellisesti kehittynyt.

Vauvan iho joutuu kuitenkin päivittäin kosketuksiin virtsan, ulosteen ja kosteuden kanssa ja on myös altis kuivumiselle. Hyvään hygieniaan kuuluu siksi lian poistamisen lisäksi ihon luonnollisen suojan säilyttäminen.

Kylvetys, vaipan ja vaatteiden vaihto sekä muut hoitohetket tarjoavat samalla tilaisuuden vanhemman ja lapsen läheisyydelle. Hellä kosketus, rauhallinen ääni, jutustelu ja leikki voivat tehdä arjen hoitotoimista miellyttäviä yhteisiä hetkiä.

Vauvan kylpyyn valmistautuminen

Ennen kylvetystä on tärkeää ottaa kaikki tarvittava valmiiksi esille, jotta hoitohetki sujuu rauhallisesti, keskeytyksittä ja ilman turhaa kiirettä.

Käden ulottuvilla tulee olla suuri, pehmeä pyyhe vauvan käärimiseen, mietoa vauvasaippuaa, jos sitä käytetään, pehmeä pesukinnas tai pesulappu, puhdasta vanua, fysiologista keittosuolaliuosta, suojavoidetta sekä puhtaat vaatteet ja vaipat. Kertakäyttöisiä pesulappuja tai muita kertakäyttöön tarkoitettuja tarvikkeita ei käytetä uudelleen.

Hyvä valmistautuminen auttaa vanhempaa pysymään lapsen vierellä ja keskittymään häneen koko hoitohetken ajan.

Kylpyhetkeen kuuluu muutakin kuin puhtaudesta huolehtiminen. Siihen voi yhdistää hellää kosketusta, hierontaa, leikkiä, kynsien hoitoa ja tarvittaessa hiusten leikkaamista. Nämä hetket antavat tilaisuuden läheisyyteen, toisiinsa tutustumiseen ja mukavaan vuorovaikutukseen.

Vastasyntyneen ensimmäinen kylpy

Vauva kylvetetään ensimmäisen kerran kokonaan ammeessa sen jälkeen, kun napatynkä on irronnut ja napahaava parantunut.

Siihen asti päivittäisestä puhtaudesta huolehditaan pesemällä kehon osat yksi kerrallaan sopivalla alustalla. Näin vauva pysyy puhtaana ilman, että koko vartalo upotetaan veteen.

Pesussa edetään vaiheittain: ensin pestään pää ja kasvot, silmät, korvat, nenä ja kaulan ihopoimut, minkä jälkeen siirrytään napaan ja vaipan peittämään alueeseen.

Pesun tulee olla hellävaraista, ja lapsi kannattaa pitää peittelemättömänä mahdollisimman lyhyen aikaa.

Vauvan peseminen hoitoalustalla

Pesuun voi käyttää lämpimään veteen kostutettua pehmeää froteista pesukinnasta. Vauva asetetaan vakaalle, tarkoitukseen sopivalle hoitoalustalle, joka on peitetty pehmeällä puuvillavaipalla.

Pesu aloitetaan puhdistamalla silmät hellästi. Kostealla pesukintaalla pyyhitään silmäluomia silmän ulkonurkasta sisänurkkaa kohti. Sen jälkeen pestään muut kasvot ja kuivataan ne varovasti pyyhkeellä taputtelemalla.

Kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana vastasyntyneen ja pienen vauvan kylvettämiseen riittää vesi. Erityisiä vauvasaippuoita käytetään ensisijaisesti vaipan peittämän alueen puhdistamiseen.

Jos saippuaa kuitenkin käytetään, pesutavassa tulee ottaa huomioon vauvan ihon herkkyys.

Vanhempi tukee toisella kädellä vauvan vartaloa ja päätä ja pesee häntä toisella kädellä hellästi pehmeän pesukintaan avulla. Pään pesun jälkeen mahdolliset saippuajäämät huuhdellaan pois ja pää kuivataan huolellisesti.

Seuraavaksi pestään kaula, rintakehä, kädet ja jalat. Ne kehon osat, joita ei juuri sillä hetkellä pestä, kannattaa peittää pyyhkeellä, jotta vauva pysyy lämpimänä. Jos pesussa on käytetty saippuaa, se huuhdellaan huolellisesti pois ja iho kuivataan kevyesti taputtelemalla.

Vartalon takapuolen pesua varten vauva käännetään varovasti ja asetetaan hetkeksi vatsalleen jatkuvasti tukien. Sitten pestään niska ja selkä, minkä jälkeen iho huuhdellaan ja kuivataan.

Napahaavan parannuttua napaan voi kertyä pieniä vaatekuituja ja muuta likaa. Kertymät voi poistaa varovasti vanupuikolla ja fysiologisella keittosuolaliuoksella.

Lopuksi vauva käännetään takaisin selälleen, vaippa poistetaan ja pestään sukuelinten alue ja peppu.

Sukuelinten ja vaippa-alueen hygienia

Sukuelinten alue ja peppu tulee puhdistaa huolellisesti ottaen huomioon ihon herkkyys ja mikrobien mahdollinen siirtyminen alueelta toiselle.

Ensin pestään sukuelinten alue ja viimeiseksi peppu. Tämä järjestys on erityisen tärkeä peräaukon ympärillä luonnostaan esiintyvien bakteerien vuoksi.

Tyttövauvan sukuelinten hoito

Tyttövauvaa puhdistettaessa isojen häpyhuulten välissä voi näkyä irronneiden ihosolujen kertymiä. Alue puhdistetaan hellästi steriilillä sideharsolla tai pehmeällä vanulla, joka on kostutettu pelkällä vedellä tai sopivalla puhdistusmaidolla.

Pyyhintäsuunta on aina edestä taakse eli sukuelimistä peppua kohti. Jokaiseen pyyhkäisyyn käytetään uutta sideharsoa tai vanua.

Tämä puhdistustapa vähentää bakteerien siirtymistä peräaukon ympäristöstä virtsaputken suulle ja siten myös riskiä, että bakteereja pääsee virtsateihin.

Poikavauvan sukuelinten hoito

Pojilla siittimen esinahan eli preputiumin alla voi joskus näkyä vaaleita smegmakertymiä. Ne voivat näyttää pieniltä valkoisilta kohoumilta ihon alla.

Hoitoon kuuluu hellä pesu vedellä sekä sellaisen lian poistaminen, johon pääsee käsiksi ilman voimankäyttöä.

Esinahkaa saa liikuttaa vain sen verran kuin se liikkuu luonnostaan ja vastuksetta. Sitä ei pidä vetää väkisin taakse eikä yrittää irrottaa kohtia, jotka eivät ole vielä irronneet luonnostaan.

Kun lapsi on täyttänyt vuoden ja esinahka vetäytyy helposti taakse, puhdistamiseen voi käyttää vettä ja mietoa saippuaa. Esinahan liikkuvuus kehittyy vähitellen, ja monilla pojilla sen vetäminen kokonaan taakse voi onnistua noin viiden vuoden iässä.

Pepun puhdistaminen

Peppu pestään viimeiseksi. Erityistä huomiota kiinnitetään ihopoimuihin, joihin voi jäädä ulostetta.

Pesu ja huuhtelu tehdään sukuelimistä peppua kohti, minkä jälkeen iho kuivataan huolellisesti taputtelemalla.

On erityisen tärkeää, ettei peräaukon ja sukuelinten ympäristö jää kosteaksi, sillä iholle jäävä kosteus voi altistaa ärsytykselle.

Vauvan kylvettäminen ammeessa

Tilava, tasapohjainen vauvanamme on käytännöllinen valinta. Siinä lapsi voi liikkua vapaammin ja olla vedessä mukavammin.

Ennen vauvan laskemista ammeeseen kaikki hoitotuotteet ja tarvikkeet tulee ottaa valmiiksi käden ulottuville.

Vauvaa ei saa koskaan jättää yksin veteen. Aikuisen on pysyttävä aivan lapsen vierellä ja tuettava häntä turvallisesti koko kylvyn ajan.

Kun napahaava on parantunut, vauvan voi kylvettää ammeessa veteen upottaen. Toisella kädellä tuetaan päätä ja kaulaa, ja toisella pestään. Vartalon tulee olla riittävän syvällä vedessä, jotta vauvan on mukava olla, ja pää pidetään tukevasti vedenpinnan yläpuolella.

Pesussa edetään päästä vartaloa alaspäin.

Erityistä huomiota kiinnitetään kaulan poimuihin, kainaloihin, selkään, vatsaan ja jalkoihin. Myös varvasvälit sekä polvien takana ja alapuolella olevat poimut tulee pestä.

Kylvyn jälkeen iho kuivataan huolellisesti. Ensin kuivataan pää ja korvantaustat, sitten kaula ja kainalot ja lopuksi nivuset, jalat ja peppu.

Kylpyveden lämpötila

Vauvalle sopii yleensä lähellä kehon lämpötilaa oleva vesi eli 36–37 °C.

Lämpötilan voi tarkistaa kylpylämpömittarilla. Jos mittaria ei ole saatavilla, veden lämpöä voi arvioida suuntaa antavasti upottamalla siihen kyynärpään.

Vesi, joka tuntuu aikuisen kosketukseen aluksi hieman viileältä, voi vastata vauvan kehon lämpötilaa. Liian lämmin vesi ei ole toivottavaa, ja suuri ero kylpyveden ja ympäröivän ilman lämpötilan välillä voi tuntua vauvasta epämiellyttävältä, kun hänet nostetaan ammeesta.

Huoneen lämpötila

Kylpytilan tulee olla riittävän lämmin, jotta lapsi ei viilene äkillisesti vedestä nostettaessa.

Kylvetyksen ajaksi esitetään noin 24 °C:n tai noin 22–23 °C:n huonelämpötilaa, jotta vauva pysyy miellyttävän lämpimänä.

Tämä on erityisen tärkeää talvella, etenkin kodeissa, joissa vauva siirretään kylvyn jälkeen lämpimästä kylpyhuoneesta huomattavasti viileämpään huoneeseen.

Kun hoitotoimet on tehty ja vauvaa aletaan pukea, kylpyhuoneen oven voi avata hetkeksi. Näin lämpötila lähestyy vähitellen sen huoneen lämpötilaa, jossa lapsi tavallisesti oleskelee tai nukkuu.

Tavanomaiseksi huonelämpötilaksi esitetään 18–21 °C.

Kuinka usein vastasyntynyt ja vauva kylvetetään?

Ensimmäisinä viikkoina kylvyn ei tarvitse kestää pitkään. Noin viisi minuuttia voi riittää puhtaudesta huolehtimiseen.

Lapsen kasvaessa kylpyhetkestä voi tulla yhä mieluisampi osa päivärytmiä leikkeineen ja veden tutkimisineen, ja kylpyaikaa voi vähitellen pidentää.

Kylminä kuukausina iho kuivuu herkemmin. Siksi koko vartalon kylvetystä suositellaan harvemmin kuin aikoina, jolloin iho altistuu vähemmän kuivalle ilmalle.

Riippumatta siitä, kuinka usein vauva kylpee ammeessa, vaipan peittämä alue tulee puhdistaa säännöllisesti vaipanvaihdon yhteydessä.

Entä jos vauva itkee kylvyssä?

Kaikki vauvat eivät heti nauti ammekylvystä. Jos lapsi alkaa itkeä tai vaikuttaa selvästi epämukavalta, vanhemman kannattaa yrittää pysyä rauhallisena.

Riittää, että vauvan pesee sen verran kuin tilanne sallii. Sen jälkeen hänet nostetaan varovasti vedestä, kääritään pyyhkeeseen ja otetaan lähelle syliin.

Seuraavien muutaman päivän ajan vauvan voi pestä hoitoalustalla pehmeällä, kostealla pesukintaalla tai pesulapulla.

Sen jälkeen ammekylpyä voi kokeilla uudelleen.

On tärkeää, ettei kylvystä muodostu kokemusta, johon lapsi yhdistää voimakasta hätää.

Mihin aikaan vauva kannattaa kylvettää?

Kaikille lapsille sopivaa yhtä kylpyaikaa ei ole.

Kylpyhetken voi sovittaa perheen tapoihin, päivärytmiin ja vauvan mielialaan.

Joissakin perheissä iltakylpy on mukava päätös päivälle. Lämmin vesi, hellä kosketus ja rauhallinen tunnelma voivat auttaa rentoutumaan ja valmistautumaan nukkumaan.

Joillakin vauvoilla tällainen rutiini voi liittyä myös levollisempaan uneen.

Milloin suihkuttelun voi aloittaa?

Suihkuun voi alkaa totutella vähitellen, kun lapsi oppii istumaan itsenäisesti. Tavallisesti tämä tapahtuu kuuden ja yhdeksän kuukauden iän välillä.

Vauvan ensimmäisten kokemusten vesisuihkusta tulee olla erityisen lempeitä, jotta hän ei säikähdä.

Suihkuttelun tulee olla kylpemisen tavoin miellyttävä kokemus. Jos lapsi vaikuttaa pelokkaalta tai vastustaa voimakkaasti, jatkamista ei pidä vaatia.

Pyyhkeet ja pesukintaat

Vauvan hoitoon käytännöllisin on suuri ja pehmeä pyyhe, johon koko vartalon voi kääriä kylvyn jälkeen.

Pyyhkeiden ja pesukintaiden tulee olla pehmeää materiaalia, kuten puuvillaa tai pellavaa, ja kestää perusteellista pesua, keittämistä ja silittämistä.

Pehmeä froteinen pesukinnas tai sopiva kangaspala on käytännöllinen päivittäisessä puhdistuksessa.

Pesusieni voi tuntua miellyttävältä, kun sillä levitetään vettä iholle, mutta sen rakenteeseen jäävää likaa on vaikea saada kokonaan pois. Siksi pesukintaat tai pehmeät froteepalat ovat suositeltavampia.

Hoitotarvikkeiden tulee olla vain lapsen omassa käytössä. Pyyhkeitä ja pesukintaita ei jaeta muiden perheenjäsenten kanssa.

Puhtaudesta ja kuivuudesta huolehtiminen on erityisen tärkeää. Kosteissa pyyhkeissä ja pesukintaissa bakteerit ja sienet voivat lisääntyä, joten ne on vaihdettava säännöllisesti ja pidettävä puhtaina.

Ihon hoito kylvyn jälkeen

Kylvyn jälkeen vauvan iho kuivataan huolellisesti mutta hellästi.

Vastasyntyneet tarvitsevat erityistä huolenpitoa varsinkin ensimmäisen elinkuukauden aikana, sillä heidän ihonsa on hyvin herkkä kosteudelle sekä virtsan ja ulosteen ärsyttävälle vaikutukselle.

Kainaloiden, kaulan ja nivusten ihopoimut sekä muut kohdat, joissa ihopinnat koskettavat toisiaan, tulee kuivata hyvin. Kosteus ja lämpö voivat edistää sienten lisääntymistä ja tulehduksen syntymistä.

Kuivaamisen jälkeen vaippa-alueen iholle levitetään sopivaa suojavoidetta. Hoidossa tulee huomioida myös muut herkät alueet, kuten ihopoimut ja korvien ympärillä oleva iho.

Huolellisesti kuivattuihin ihopoimuihin voi levittää ohuen kerroksen vauvaöljyä vähentämään ihopintojen välistä hankausta ja ärsytyksen mahdollisuutta.

Yhtä tärkeää on vaihtaa vaippa ajoissa, sillä ihon pitkäaikainen kosketus ulosteeseen ja virtsaan lisää ärsytyksen mahdollisuutta.

Vauvan käsien ja kynsien hoito

Lapsen käsien iho kuivuu herkästi, joten sitä voi hoitaa pesun jälkeen pantenolia sisältävällä voiteella.

Vastasyntyneen kynnet ovat hyvin pienet ja pehmeät, mutta ne voivat kasvaa nopeasti.

Ensimmäisinä kuukausina kynsiä ei aina tarvitse leikata säännöllisesti. Kasvavien kynsien pehmeät kärjet voi toisinaan irrottaa varovasti.

Kun kynsiä on tarpeen lyhentää, käytetään vauvoille tarkoitettuja pyöreäkärkisiä kynsisaksia. Kynnet leikataan suoraan eikä liian lyhyiksi.

Lapsen kasvaessa kynsien hoidosta tulee säännöllinen osa viikoittaista hygieniaa.

Joskus kynsi kasvaa ympäröivään ihoon, mikä voi aiheuttaa sormenpään punoitusta ja turvotusta. Lievät muutokset voivat ajan myötä rauhoittua itsestään ilman erityistä hoitoa.

Vauvan korvien puhdistaminen

Korvien hoidossa puhdistetaan korvan näkyvä ulko-osa eli korvalehti sekä korvantausta.

Pesun jälkeen korvien takana oleva iho on erityisen tärkeää kuivata hyvin, sillä sinne voi jäädä kosteutta.

Korvakäytävän eli ulomman korvakäytävän sisäosia ei pidä yrittää puhdistaa vanupuikoilla tai muilla esineillä.

Vaikka vanupuikot voivat vaikuttaa harmittomilta, niiden työntäminen korvakäytävään voi aiheuttaa vamman.

Vauvan nenän puhdistaminen

Pienen lian poistamiseen nenästä voi valmistaa vanusta pienen rullan, kummallekin sieraimelle omansa.

Vanu kostutetaan fysiologisella keittosuolaliuoksella. Toinen vaihtoehto on tarkoitukseen sopiva merivesipohjainen nenäsuihke.

Vanurulla asetetaan hellästi sieraimen suulle ja sitä pyöritetään varovasti, jotta nenän limakalvon ulottuvilla olevaan osaan kertynyt lika irtoaa.

Toinen sierain puhdistetaan samalla tavalla erillisellä, puhtaalla vanupalalla.

Puhdistaminen ulostamisen jälkeen

Kun vauva on kakannut, likaantunut iho kannattaa puhdistaa mahdollisimman pian.

Pesuun voi käyttää haaleaa juoksevaa vettä. Erityisen huolellisesti puhdistetaan poimut sekä peräaukon ja sukuelinten ympäristö, minkä jälkeen iho kuivataan varovasti.

Alkoholittomat ja voimakkaasti hajustamattomat kosteuspyyhkeet voivat olla käytännöllinen vaihtoehto erityisesti ensimmäisen elinkuukauden jälkeen.

Säännöllinen puhdistus ja vaipan vaihtaminen ajoissa auttavat estämään ihon pitkäaikaista kosketusta virtsaan ja ulosteeseen.

Vastasyntyneen tavallisimmat ihomuutokset

Ensimmäisten elinkuukausien aikana vauvan iholla voi esiintyä erilaisia muutoksia. Monet ovat ohimeneviä ja häviävät itsestään, kun taas osa vaatii lisähoitoa tai ammattilaisen arviota.

Miliumit ja vastasyntyneen akne

Miliumit eli luufinnit ovat pieniä vaaleita tai kellertäviä kohoumia iholla. Niitä syntyy, kun pieniä määriä ihoainesta jää pinnallisiin taskuihin ihon alle.

Aknessa ihomuutokset ovat tavallisesti selvemmin erottuvia, punaisia tai valkoisia näppyjä. Niiden ilmaantuminen liittyy talirauhasten toimintaan ja hormonaalisiin muutoksiin.

Monilla lapsilla on miliumeja jo syntyessä, toisille niitä ilmaantuu kolmen tai neljän ensimmäisen elinviikon aikana. Niitä esiintyy yhtä usein tytöillä ja pojilla, kun taas vastasyntyneen akne on hieman yleisempää pojilla.

Niiden syntyä ei voi varmasti ehkäistä, mutta muutokset häviävät yleensä itsestään.

Ihoa ei tarvitse hangata voimakkaasti eikä sille tarvitse levittää valmisteita pelkästään näiden muutosten poistamiseksi, sillä se voi ärsyttää ihoa entisestään.

Jos akne ei häviä kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana, on suositeltavaa keskustella lääkärin kanssa.

Vaippaihottuma

Vaippaihottuma on yleinen ihotulehduksen eli dermatiitin muoto vaipan peittämällä alueella.

Sitä voi esiintyä koko imeväisiän ajan, ja sitä havaitaan usein kahdeksan ja kymmenen kuukauden iän välillä.

Sen syntyä voivat edistää monet tekijät. Niitä ovat esimerkiksi suun sieni-infektio eli sammas, antibioottien käyttö ja kiinteiden lisäruokien aloittamisen jälkeiset muutokset.

Sammaksen tunnistaa kielen ja suun limakalvon vaaleista peitteistä.

Vaippaihottumalle voivat altistaa myös uudet pyykinpesuaineet, hankaavat tiukat vaipat, liian harvat vaipanvaihdot, ripuli ja muovihousujen käyttö.

Kun ihon suojatoiminta heikkenee, alueelle voi kehittyä lisäksi sieni-infektioita ja joskus myös bakteeri-infektioita.

Miten vaippaihottumaa hoidetaan?

Vaippaihottumassa erityisen tärkeitä ovat tavallista tiheämmät vaipanvaihdot, huolellinen puhdistus ja ihon kuivaaminen täysin kuivaksi.

Jos iho punoittaa voimakkaasti ja on ärtynyt, sille voi käyttää fysiologiseen keittosuolaliuokseen kostutettuja hauteita.

Vauvan on myös hyvä olla välillä ilman vaippaa, jotta iho saa ilmaa. Samalla tulee huolehtia sopivasta huonelämpötilasta.

Kosteus ja lämpö luovat suotuisat olosuhteet sienten lisääntymiselle. Näihin kuuluu Candida albicans, jota voi esiintyä luonnostaan iholla ja limakalvoilla.

Jos tulehdus ei rauhoitu, alueelle on saattanut kehittyä lisäksi sieni-infektio. Voimakkaammissa oireissa tulee pyytää neuvoa terveydenhoitajalta tai lastenlääkäriltä, joka voi arvioida sieni- tai bakteeri-infektioon tarkoitetun voiteen tarpeen.

Sopivat sienilääkkeet voivat auttaa oireita häviämään silloin, kun niiden syynä on sieni-infektio.

Lämmön aiheuttama ihottuma

Liialliseen lämpenemiseen liittyvä ihottuma näkyy tavallisesti pieninä, vaaleina tai vaaleanpunaisina ihomuutoksina.

Sitä havaitaan useimmiten otsalla, kasvoilla, kaulan poimuissa, rintakehällä ja käsivarsissa.

Sen ilmaantuminen liittyy usein vauvan pitämiseen liian lämpimänä ja liian runsaaseen pukemiseen, minkä vuoksi sitä esiintyy tavallista enemmän kesäkuukausina.

Tällainen ihottuma häviää yleensä itsestään eikä vaadi erityistä hoitoa.

Vauvan karsta

Karsta on vauvoilla tavallista, ja sitä syntyy talirauhasten lisääntyneen toiminnan vuoksi.

Päänahkaan muodostuu ohuita tai paksumpia rasvaisia hilsekerroksia, jotka voivat olla tiukasti kiinni ihon pinnassa.

Karsta ei ole merkki puutteellisesta hygieniasta eikä sitä pidetä sairautena, vaan se on tavallinen imeväisiän fysiologinen muutos.

Puhtaudesta huolehtiminen on silti tärkeää, sillä raapiminen ja ihon vaurioituminen voivat edistää mikrobien lisääntymistä ja infektion kehittymistä.

Miten karstaa pehmennetään ja poistetaan?

Karstan pehmentämiseen voi käyttää esimerkiksi oliivi- tai manteliöljyä.

Oliiviöljy voitelee ja puhdistaa päänahkaa, mikä voi helpottaa karstan irtoamista.

Karstaisille alueille voi levittää öljyä varovasti öljyyn kostutetulla vanulla noin puoli tuntia ennen kylpyä.

Jos karstaa on koko päänahassa, öljyn voi levittää illalla ja peittää pään puuvillamyssyllä, jotta öljy saa vaikuttaa yön ajan.

Pehmenneen karstan voi sitten poistaa hellästi hiusharjalla tai tiheäpiikkisellä kammalla ennen pään pesua.

Karstan syntyä ei voi luotettavasti ehkäistä, ja joillakin lapsilla on siihen suurempi taipumus kuin toisilla.

Jos muutokset jatkuvat pitkään tai iho alkaa punoittaa, päänahkaan voidaan joskus tarvita sienilääkevoidetta.

Vauvan suun puhdistaminen

Vauvan suun hoito tulee erityisen tärkeäksi, kun ensimmäiset hampaat alkavat puhjeta ja kiinteiden lisäruokien antaminen aloitetaan.

Aluksi puhdistamiseen voi käyttää steriiliä sideharsoa, jolla ruoantähteet poistetaan hellästi.

Pehmeä lasten hammasharja otetaan käyttöön myöhemmin; sen käyttöä ehdotetaan kahdeksantoista kuukauden iän jälkeen.

Miten vauvan ihonhoitotuotteet valitaan?

Vastasyntyneen ja imeväisen iho on erityisen herkkä, joten hoitotuotteet tulee valita huolellisesti.

Vanhemmat toivovat usein lapsensa olevan puhdas, siisti ja hyväntuoksuinen. Valmistajat vastaavat näihin toiveisiin laajalla valikoimalla tuotteita, joiden tuoksut, värit, koostumukset ja pakkaukset vaihtelevat.

Houkutteleva pakkaus ja voimakas tuoksu eivät kuitenkaan kerro luotettavasti tuotteen laadusta.

Vauvan ihon pinta-ala on suhteellisen suuri kehon painoon nähden, ja sen läpäisevyys eroaa aikuisen ihon läpäisevyydestä. Siksi ihon kanssa suoraan kosketuksiin tulevat valmisteet on tärkeää valita tarkkaan.

Kosmetiikkatuotteille ei tehdä samoja tutkimuksia ja hyväksymismenettelyjä kuin lääkkeille, mikä on lisäsyy harkita valintaa huolellisesti.

Ostaessa tulee kiinnittää huomiota valmistajan luotettavuuteen, valmistusstandardeihin ja tuotteen ainesosiin.

Etusijalle kannattaa asettaa koostumukseltaan yksinkertaisemmat tuotteet, joissa ei ole tarpeettomia, pääasiassa värin tai tuoksun vuoksi lisättyjä aineita.

Saippuat ja miedot pesuaineet

Aivan varhaisessa vaiheessa ihon voi puhdistaa vedellä ja fysiologisella keittosuolaliuoksella, ja saippuan ja shampoon käytön voi aloittaa myöhemmin.

Pesuainetta käytettäessä sen pH-arvolla eli happamuudella on merkitystä.

Vauvan ihonhoitoon suositellaan neutraaleja tai lievästi happamia valmisteita, joiden pH on noin 5,5. Arvo on tavallisesti merkitty pakkaukseen.

Tavallisten saippuoiden vaihtoehtona ovat syndetit eli synteettiset pesuaineet.

Ne voivat poistaa likaa tehokkaasti. Niiden etuja ovat toimivuuden säilyminen kovassa vedessä, matalampi pH-arvo ja parempi siedettävyys herkällä iholla.

Niistä voi olla erityistä hyötyä iholle, jolla on taipumusta krooniseen ekseemaan.

Shampoot ja kylpyvaahdot

Useimpien vauvojen hiuksia ei tarvitse pestä säännöllisesti shampoolla ensimmäisen elinvuoden aikana.

Jos hiukset ovat tuuheammat tai shampoon käytölle on jokin erityinen syy, voi valita miedon vauvashampoon, jossa ei ole synteettisiä hajusteita, väriaineita eikä voimakkaasti ärsyttäviä säilöntäaineita.

Shampoon käyttö aloitetaan useammin kuuden kuukauden iän jälkeen, kun hiukset tuuheutuvat ja niiden kasvu voimistuu.

Erityisen sopivia ovat hellävaraiset valmisteet, jotka eivät ärsytä silmiä.

Kylpyvaahtoja ei suositella aivan pienille vauvoille. Niissä voi olla pesuaineita, jotka poistavat ihon suojaavaa happovaippaa ja vaikuttavat sen luonnolliseen bakteerikantaan.

Tällaiset tuotteet voivat edistää herkkien alueiden ärsytystä, myös sukuelinten ja virtsaelimistön tulehduksia.

Niiden käyttö on tarkoitettu vasta myöhemmäksi, toiselle elinvuodelle.

Vauvaöljyt

Vauvaöljyjä käytetään ensisijaisesti ihon puhdistamiseen ja hoitoon.

Luonnonöljyihin kuuluvat esimerkiksi maapähkinäöljy ja vehnänalkioöljy, jotka sisältävät välttämättömiä rasvahappoja.

Ne voivat auttaa poistamaan likaa ja muodostamaan ihon pinnalle ohuen suojakerroksen.

Kosteuspyyhkeet

Kosteuspyyhkeet ovat käytännöllinen apu päivittäisessä hoidossa, erityisesti vaipanvaihdon yhteydessä.

Niissä voi olla ihoa hellästi puhdistavia ainesosia sekä luonnonöljyjä, joiden tarkoituksena on suojata kuivumiselta ja ärsytykseltä.

Osa tuotteista sisältää pantenolia eli B5-provitamiinia, jota käytetään vaurioituneen ihon uusiutumista tukevissa valmisteissa.

Valinnassa tulee välttää alkoholia sisältäviä ja voimakkaasti hajustettuja pyyhkeitä.

Vaippa-alueen suojavoiteet

Suojavoide on tarkoitettu päivittäin virtsalle ja ulosteelle altistuvan ihon hoitoon.

Sitä levitetään ohut kerros ensin puhdistetulle ja kuivatulle alueelle.

Laadukkaissa valmisteissa voi olla suojaavia ainesosia, kuten titaanioksidia, sekä pantenolia, jota käytetään ihon uusiutumisen tukemiseen.

Kasvo- ja käsivoiteet

Kasvojen ja käsien iho altistuu ympäristön vaikutuksille ympäri vuoden.

Sopivat lasten ihovoiteet voivat auttaa vähentämään kuivumista ja suojaamaan ihoa kylmältä, tuulelta ja auringonvalon vaikutuksilta.

Niiden käyttö ei rajoitu vain talveen tai voimakkaiden säämuutosten aikaan.

Miksi vauvatalkkia käytetään yhä harvemmin?

Muiden hoitotuotteiden kehittyessä vauvatalkin merkitys vauvojen päivittäisessä hygieniassa on vähentynyt.

Erityistä huolta aiheuttaa mahdollisuus hengittää talkkia levityksen aikana, etenkin kun sitä sirotellaan kaulalle, kainaloihin ja muihin ihopoimuihin.

Talkkihiukkasten hengittämistä pidetään haitallisena.

Atooppiseen ihottumaan taipuvaisen ihon hoito

Vauvat, joilla on taipumusta krooniseen ekseemaan eli atooppiseen dermatiittiin tai neurodermatiittiin, tarvitsevat erityistä huomiota kylvetyksessä ja hoitotuotteiden valinnassa.

Tällaiselle iholle suositellaan kylvetystä enintään kaksi kertaa viikossa sekä sopivia kylpyveteen lisättäviä valmisteita, jotka vähentävät kuivumista.

Kylvyn jälkeen iholle tulee levittää sopivaa suojaavaa valmistetta.

Tuotteet kannattaa valita lastenlääkärin suositusten mukaisesti.

Ainesosat, joihin kannattaa kiinnittää huomiota

Lasten ihonhoitotuotteita valittaessa tulee tarkistaa niiden ainesosat eikä luottaa pelkästään ulkonäköön, tuoksuun tai suosioon.

Erityistä varovaisuutta suositellaan tarpeettomien keinotekoisten väri- ja hajusteaineiden sekä herkkää ihoa mahdollisesti ärsyttävien ainesosien kohdalla.

Huomionarvoisia aineita ovat DEA ja TEA, eräät säilöntäaineet, kuten parabeenit, quaternium-15 ja imidatsolidinyyliurea, sekä mentoli, piparminttu ja sitruslisäaineet.

Ultraviolettisäteilyltä suojaavissa tuotteissa, joiden suojakerroin on SPF 15 tai suurempi, suositaan mineraalisuodattimiin, kuten titaanidioksidiin ja sinkkioksidiin, perustuvia valmisteita. Syynä on se, että jotkin kemialliset suodattimet voivat aiheuttaa ärsytystä.

Varovaisuutta suositellaan myös mineraaliöljyjä eli parafiiniöljyjä sisältävien tuotteiden kanssa.

Lanoliinin kohdalla on tärkeää huomioida raaka-aineen puhtaus ja mahdolliset torjunta-ainejäämät, kuten DDT, lindaani ja diatsinoni.

Antibakteerisia saippuoita ei yleensä suositella lapsen ihon päivittäiseen hoitoon.

Pysy vauvalle sopivissa hoitotuotteissa

Lasten ihonhoitotuotteita ostaessa kannattaa valita laadukkaita tuotteita luotettavilta valmistajilta, jotka noudattavat asianmukaisia valmistusstandardeja.

On tärkeää tutustua valmisteiden ainesosiin ja valita tuotteet lapsen ihon herkkyyden mukaan.

Kun jokin tuote sopii lapselle ja antaa tyydyttävän tuloksen, sitä ei tarvitse vaihtaa vain siksi, että markkinoille on tullut uudempi valmiste houkuttelevammassa pakkauksessa tai miellyttävämmällä tuoksulla.

Takaisin vanhempien keskukseen